geoinformatiikka

Millä kannattaa kulkea pääkaupunkiseudulla: met­rol­la, au­tol­la vai kau­pun­ki­pyö­räl­lä?

Pe, 06/29/2018 - 08:08 Toimitus
Liikennettä Helsingissä. Kuvat: Lauri Koponen ja Atte Koskimaa (flickr)

Suuret muutokset kaupunkirakenteessa ja liikennejärjestelmässä pääkaupunkiseudulla ovat saaneet aikaan sen, että eri paikkojen saavutettavuus on voimakkaassa muutoksessa. Uusi avoin ai­neis­to pal­jas­taa muu­tok­set jaa geoinformatiikka voi näyttää nopeimmat sekä kätevimmät tavat liikkua.

"Pääkaupunkiseudulla on valmistunut viimeisimpien vuosien aikana suuria liikennehankkeit", toteaa apulaisprofessori Tuuli Toivonen Helsingin yliopistosta.

"Kehärata aukesi kesällä 2015 ja Länsi-metro syksyllä 2017. Näiden lisäksi pyöräilyyn on panostettu paljon, ja Helsingissä ja Espoossa on otettu käyttöön kaupunkipyöräjärjestelmä. Myös pyöräilyinfrastruktuurin kehittämiseen on panostettu."

"Uudet tutkimuksemme paljastavat, kuinka nämä muutokset ovat vaikuttaneet matka-aikoihin eri kulkutavoilla paikkojen välillä", hän sanoo.

Toivonen vetää monitieteistä Kaupunkitutkimusinstituuttia, eli Digital Geography Labia Helsingin yliopistossa. Hän oli mukana Tiedetuubin Suorana labrasta twitterhankkeessa viime maaliskuussa ja kertoi viesteissään mm. miten sosiaalista mediaa ja matkapuhelinaineistoja louhimalla päästään aivan uudella tavalla tuottamaan uutta tietoa kestävien kaupunki- ja luonnonympäristöjen suunnitteluun.

Nyt julkistettu tuorein pääkaupunkiseudun matka-aikamatriisi perustuu yhdeksän vuoden aikana tehtyihin havaintoihin pääkaupunkiseudun saavutettavuudesta ja sen muutoksista. Vastaava on julkaistu aiemmin vuosina 2013 ja 2015.

Tutkimusryhmässä on kehitetty laskennallisia työkaluja saavutettavuuden arviointiin, ja matriisin aineisto kattaa tärkeimmät kulkutavat (auto, joukkoliikenne, pyörä, kävely) kahtena eri ajankohtana (aamuruuhka, keskipäivä). Työkalujen ja aineistojen avulla matka-aikoja eri kulkumuodoilla ja ajankohtina voidaan tarkastella vertailukelpoisesti alueellisessa mittakaavassa.

Laskentojen tekeminen ei olisi mahdollista ilman lukuisia tietoaineistoja. Suurin osa näistä on saatavilla täysin avoimesti, kiitos Suomen ja pääkaupunkiseudun kuntien avoimen datapolitiikan.

"Aikasarjojen tekemiseen tarvitaan saavutettavuustyökalujamme, mutta myös muita tietoaineistoja", kertoo Henrikki Tenkanen, joka on ollut vastuussa massiivisten laskentojen tekemisestä.

"Nämä koostuvat joukkoliikenneaikatauluista, autoilun nopeuksia sisältävistä GPS-mittauksista sekä tie- ja joukkoliikenneverkostosta. Pyöräilytietoa on saatu Strava-urheilusovelluksesta ja Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmästä."

Tutkimuksesta julkaistiin juuri myös artikkeli Applied Geography -lehdessä: Dynamic Cities: Location-based accessibility modelling as a function of time.

Liikennettä pääkaupunkiseudulla

Pää­kau­pun­ki­seu­dun saa­vu­tet­ta­vuus­ra­ken­teet elä­vät jat­ku­vas­ti

Saavutettavuuden keskeisyysvertailut paljastavat kiinnostavia asioita saavutettavuuden rakenteista eri kulkutavoilla liikkuvien kannalta. Joukkoliikenteellä parhaiten saavutettavat alueet sijoittuvat keskustan tuntumaan. Viime vuosien joukkoliikenteen suuret hankkeet, kuten bussien poikittaislinjat ja kehärata, ovat siirtäneet joukkoliikenteen parhaan saavutettavuuden aluetta hieman aiempaa pohjoisemmaksi. Länsimetrolla on lopulta ollut vähän vaikutusta Lauttasaarta ja Otaniemeä lukuun ottamatta. Ne ovat nousseet keskeisimpien alueiden joukkoon aiempiin vertailuvuosiin nähden.

Autoilijan näkökulmasta keskeisimmät alueet ovat keskittyneet nopeiden kehäteiden varsille. Vertailu viiden vuoden takaiseen tilanteeseen osoittaa, että saavutettavuudeltaan parhaat alueet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi. Tämä selittyy Helsingin päätöksellä laskea nopeusrajoituksia järjestelmällisesti erityisesti asuinalueilla sijaitsevien teiden osalta.

"Pyörän parhaiten saavutettavat alueet sijaitsevat pääkaupunkiseudun pyöräilyverkoston keskiosissa, koska pyöräilyä järjestelmällisesti hidastavia tekijöitä on vähän Helsingin keskusta-aluetta lukuun ottamatta", kertoo kaupunkipyöristä pro gradu -työtään viimeistelevä Elias Willberg.

Laaja pääkaupunkiseudun saavutettavuuden muutoksia kuvaava esitys on katsottavissa täältä.

Pyö­rä on kil­pai­lu­ky­kyi­nen kul­ku­vä­li­ne

Kulkutapavertailut paljastavat, että pyörä on erittäin kilpailukykyinen kulkuväline pääkaupunkiseudulla. Pyöräilyä tarkasteltiin nopean (keskinopeus 19 kmh) ja hitaan (keskinopeus 12 kmh) pyöräilijän näkökulmasta. Matka-ajassa mitattuna nopea pyöräilijä saavuttaa esimerkiksi rautatieaseman joukkoliikennettä nopeammin suurimmasta osaa kaupunkia lukuun ottamatta alueita, jotka ovat raideliikenneyhteyksien läheisyydessä.

Pyöräilyssä ei kuitenkaan otettu väsymysefektiä huomioon, joten vertailut pitkien matkojen takaa kuvastavatkin enemmänkin tilannetta, jossa käyttäjällä on sähköpyörä käytössään. Se mahdollistaa tasaisen nopeuden pitkienkin matkojen päähän", toteaa Henrikki Tenkanen.

Tiedot hitaasta pyöräilijästä, jonka keskinopeudet perustuvat kaupunkipyöräjärjestelmästä kerättyyn aineistoon, osoittavat, että pyörä on rautatieasemalle kulkiessa joukkoliikennettä nopeampi, tai yhtä nopea, suurin piirtein sillä alueella, johon kaupunkipyöräjärjestelmän kattavuus tällä hetkellä ulottuu.

Julkisen liikenteen ja autoilun vertailu taas paljastaa, että autoilu on pääosin joukkoliikennettä nopeampi kulkutapa kaikkina kolmena vertailuvuonna, 2013, 2015 ja 2018. Joukkoliikenne on autoilua nopeampi erityisesti raideliikenteen läheisyydessä. Metro- ja juna-asemat erottuvat aineisosta selkeästi, ja niiden läheisyydestä Helsingin päärautatieaseman saavuttaa autoa nopeammin.

Ai­neis­tot ja me­ne­tel­mät hyö­ty­käy­tös­sä

Tutkimusryhmän avoimet saavutettavuusaineistot sekä menetelmät ovat olleet aktiivisesti käytössä niin kaupunkisuunnittelussa kuin yritystoiminnassa.

"Menetelmien avoin julkaiseminen on yhä tavallisempaa, sillä muiden muassa yritykset ovat huomanneet avoimuudesta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa liiketoiminnalle", selittää tutkimusryhmässä pro graduaan tekevä ja uusia saavutettavuustyökaluja kehittänyt Jeison Londoño.

Helsingin ja Espoon kaupunkisuunnittelijat ovat käyttäneet työkaluja aktiivisesti uusien liikenneinvestointien vaikutusten arviointiin, ja aineistot on liitetty myös osaksi kaupunkien asukkailleen tarjoamia verkkopohjaisia karttapalveluita. Myös pääkaupunkiseudulla toimivat yritykset ovat käyttäneet aineistoa aktiivisesti kauppapaikkojen suunnittelun tukena.

Avoimiin saavutettavuusaineistoihin sekä menetelmiin kohdistuva kysyntä on innoittanut yliopiston Digital Geography Labin nuoria tutkijoita myös liiketoimintaan.

"Perustamamme Mapple keskittyy saavutettavuuteen ja liikkumiseen liittyvien analytiikkapalvelujen sekä rajapintojen tarjoamiseen eri toimijoille. Jännittävä nähdä, kuinka pitkälle avoimuudella pääsee yritysmaailmassa", pohtii Tenkanen, joka on yksi yrityksen perustajajäsenistä.

Pääkaupunkiseudun saavutettavuutta voi tarkastella eri vuosina kätevästi interaktiiviselta Mapplen tarjoamalta kartalta.

*

Juttu on lähes sellaisenaan Helsingin yliopiston lähettämä tiedote.

Kuvat (via flickr): Atte Koskimaa (vas.) ja Lauri Koponen (oik.).

Suorana labrasta 13/2018: Tuuli Toivosen puuhamaa on digitaalinen maantiede

Su, 03/25/2018 - 23:07 Jari Mäkinen
Tuuli Toivonen

Tällä viikolla @suoranalabrasta -hanke on paitsi fyysisesti, niin myös aiheeltaan sosiaalisessa medissa; se on geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivosen eräs työväline.

Tuuli, eli @TuuliToivonen, vetää monitieteistä Digital Geography Labia Helsingin yliopistossa. Siis digitaalista maantiedettä!

Se tarkoittaa sitä, että työvälineinä Tuulilla kumppaneineen ovat mm. sosiaalinen media ja matkapuhelinaineistot. Niitä louhimalla päästään aivan uudella tavalla tuottamaan uutta tietoa kestävien kaupunki- ja luonnonympäristöjen suunnitteluun. Lisäksi tutkimusrymässä kehitetään tutkimuksen tueksi uudenlaisia analyyttisiä menetelmiä.

Pääfokuksena ryhmällä on ihmisten kestävä liikkuminen ja saavutettavuus, sekä luonnonympäristöjen monimuotoisuuden säilyttäminen.

Tuulin viestit tulevat paitsi twitteriin @suornalabrasta -tilille, niin myös tähän alas. Viikon loputtua näistä tulee kooste.

Sotasampo on tietoteknisesti ja sotahistoriallisesti jännittävä uutuus

Ma, 01/04/2016 - 15:17 Jari Mäkinen

Tietopalvelu Sotasampo tuo talvi- ja jatkosodan aineistot kaikkien ulottuville ja avaa uudella tavalla Suomen historiaa. Semanttisen webin erinomainen sovellus on kiinnostava ja hyvin toteutettu tuttavuus!

Juttu perustuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen.

Itsenäisyyspäivän alla Aalto-yliopiston professori Eero Hyvösen sähköpostilaatikkoon alkoi tipahdella koskettavia tarinoita.

”Kyynelsilmin kiitän hienosta arkistosta. Olin junnuna sukulaisen hautajaisissa ja nyt löydän tietoja hänen vaiheistaan. Kiitos ja kumarrus.”

Palautevirran synnytti Hyvösen johtaman tutkimusryhmän ja laajan yhteistyöverkoston luoma, marraskuun lopulla julkistettu Sotasampo-tietopalvelu, joka kokoaa yhteen talvi- ja jatkosotaan liittyviä keskeisiä kansallisia tietoaineistoja.

"Puolustusvoimien SA-arkistosta saimme 160 000 valokuvaa ja Kansallisarkistosta sotasurmatietokannan tiedot yli 95 000 menehtyneestä sekä 26 500 joukko-osastojen päiväkirjaa", kertoo Eero Hyvönen.

"Suomen Sotahistoriallisen Seuran ja Bonnierin kautta tuli yli 3300 Kansa taistelee -lehden artikkelia, ja Maanmittauslaitos toimitti meille yli 800 000 paikannimen rekisterin sekä tiedot 35 000 menetetyn Karjalan paikasta karttoineen, joihin innokkaat alan harrastajat olivat tehneet sisällönkuvailun ja geokoodauksen".

Samoihin materiaaleihin on toki päässyt tutustumaan ennenkin kunkin osapuolen omissa arkistoissa.

Sotasammon erityisyys ja hyödyllisyys piileekin siinä, että se kokoaa ihmissilmälle tulkittavaksi tarkoitetun tiedon, kuten valokuvien ja tekstipätkien, lisäksi tietoihin liittyvän, koneiden ymmärtämän metadatan ja tuo sen kaikkien ulottuville avoimena linkitettynä datana (Linked Open Data). Tiedonpalasia ja niiden välisiä linkkejä on jo viisi miljoonaa, ja ensimmäinen niiden pohjalta luotu älykäs sovellus on Sotasampo.fi-portaali.

"Siellä voi esimerkiksi nimihaun kautta etsiä omaan, sodassa menehtyneeseen sukulaiseensa tai tiettyyn upseeriin liittyviä sotatapahtumia historiallisilla kartoilla ja aikajanalla, joukko-osastoja, valokuvia, sotapäiväkirjoja, lehtiartikkeleita ja muita aineistoja", selittää Hyvönen.

"Data on julkaistu tutkimusryhmän kehittämässä ja ylläpitämässä avoimessa Linked Data Finland -palvelussa noudattaen semanttisen webin periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikille tiedoille luodaan omat verkko-osoitteet, joiden avulla koneelle kerrotaan, miten eri tiedot liittyvät toisiinsa. Juuri semanttinen verkko luo perustan sovellusten kehittämiselle. Sen avulla kone voidaan myös laittaa päättelemään verkosta lisää dataa, eli luomaan uusia yhteyksiä ja enemmän tietoja olemassa olevan tiedon pohjalta."

 

Kuvassa on Sotasammon Tapahtumat-näkymä, joka esittää talvi-ja jatkosodan poliittisia ja sotilaallisia tapahtumia aikajanalla ja viiden päivän aikaikkunaan (suorakulmio keskellä) sisältyvät tapahtumat kartalla. Taustalla näkyvä lämpökartta lasketaan aikaikkunan aikana menehtyneistä sotilaista Kansallisarkiston sotasurmadatan perusteella. Ikkunaa ajassa siirtämällä muuttuvat tapahtumat ja sotasurmien määrää ilmaisevan lämpökartan väritys (punainen-keltainen-vihreä) muuttuu, mikä antaa yleiskuvan tapahtumien kehittymisestä ajan ja paikan suhteen. Oikealla näkyy valittuun tapahtumaan liittyviä valokuvia puolustusvoimien kuva-arkistosta sekä tietoa sotasurmien syistä.

 

Koko Suomen hanke

Eero Hyvönen on tehnyt ryhmänsä kanssa tutkimusta kulttuurisisällöistä ja niiden julkaisemisesta semanttisessa verkossa jo vuodesta 2002. Työ on palkittu useaan otteeseen sekä ulkomailla että Suomessa; viimeksi Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla vuonna 2014. Sotasampo on kuitenkin hankkeena erityinen paitsi kokonsa, myös aiheen kansallisen ja henkilökohtaisen merkittävyyden takia.

"Isäni on sotaveteraani ja äitini suku luovutetusta Karjalasta", kertoo Hyvönen.

"Olemme saaneet palvelusta paljon liikuttavaa palautetta, sekä myös korjauksia esimerkiksi paikannimiin ja henkilötietoihin liittyen."

Hyvösen mukaan Sotasammon kehitys onkin jatkossa tarkoitus joukkoistaa kaikkien asianosaisten kesken. Tavoite on, että kuka tahansa voisi lisätä piironginlaatikoihin säilötyt muistot osaksi tietopalvelua.

"Jo nyt sotahistorian harrastajat ja ihan tavalliset kansalaiset ovat olleet isossa roolissa. Timo Hakalaesimerkiksi teki valtavan työn tuottamalla käsin metadatan Kansa taistelee -lehden 3360 artikkeliin, ja Jyrki Tiittanen geokoodasi 35 000 paikkaa Karjalan historiallisilla kartoilla. Tulevaisuudessa Sotasampoon voisi ladata vaikka isoisän ottaman kuvan taustatietoineen; missä kuva on otettu ja keitä siinä on. Palvelu linkittäisi sen heti muuhun tietoon kertomalla esimerkiksi, mitä muuta kuvan henkilöistä tiedetään, mitä kaikkea paikkakunnalla sodan aikana tapahtui ja niin edelleen. Näin oma tieto rikastuisi ja rikastaisi samalla kaikkien yhteistä tietoa."

Sotasampo on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hankekokonaisuutta ja mukana valtioneuvoston kanslian Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmassa.

Hankkeen kotisivulla seco.cs.aalto.fi/projects/sotasampo/ on siitä kiinnostavaa lisätietoa. Koko tietokanta on täällä: http://www.ldf.fi/dataset/warsa

Eero Hyvönen kertoo, että Sotasampo.fi-portaalissa keräsi ensimmäisenä viikonloppuna yli 20 000 kävijää. Kuva: Aalto / Aino Huovio.

Geoinformatiikka kertoo kuinka monta SOTE-alueita pitäisi olla – mutta kukaan ei kuuntele

Ma, 12/07/2015 - 12:05 Toimitus
Prof. Jarmo Rusanen. Kuva: Reijo Koirikivi / Studio P.S.V.

Sitra ja Sosiaali- ja terveysministeriö tilasivat Oulun yliopiston geoinformatiikan tutkijoilta selvityksiä hallituksen sote-alueiden päätöksenteon pohjaksi.

Kummassakin tutkimuksessa haettiin hieman erilaisilla valintaperusteilla sote-alueiden optimaalisia määriä ja rajoja. Tutkijat selvittivät, kuinka nopeasti ihmiset pääsevät missäkin mallissa hoitoon yliopistolliseen sairaalaan, keskussairaalaan, synnytyssairaalaan tai ympärivuorokautiseen päivystykseen.

Tutkimusryhmältä ei pyydetty vastausta sote-alueiden määrästä. Tuloksista on kuitenkin vedettävissä sellainen johtopäätös, että 12 aluetta olisi riittävä. Jos alueita olisi 12, puolet suomalaisista pääsisi erikoissairaanhoitoon vajaassa 26 minuutissa. 10 alueella matka-aika hidastuisi seitsemän minuuttia, mutta vastaavasti lisäämällä kaksi aluetta 14:ään matka-aika nopeutuisi enää vain kolme minuuttia.

Harmittaako tutkijaa, kun poliitikot päätyivät 15 sote-alueeseen?

”Päätös oli poliittinen kompromissi”, professori Jarmo Rusanen vastaa diplomaattisesti.

”Kun miettii väestön kehitysnäkymiä, jatkossa 12 yksikköä on järkevämpi ratkaisu. Kolme muuta aluetta ovat väestömääriltään niin pieniä, että 10 – 20 vuoden päästä niillä ei ole mahdollisuuksia taloudellisesti hoitaa palveluitaan.”

Laaja väestöpohja varmistaa rahoituksen

Rusanen arvelee, että yksi lisäalueista olisi Kainuu, jossa väkimäärä on pienentynyt 1960-luvun 100 000:sta nykyiseen 78 000 tuhanteen. Vaikka syntyään kainuulainen onkin, ei tutkija jättäisi Kainuuta omaksi alueekseen:

”Onko Kainuulla rahkeita toimia talouden näkökulmasta sellaisena yksikkönä, joka pystyy selviämään”, Rusanen epäilee. ”Itse kävin jo lapsena kitarisaleikkauksessa Kuopiossa ja toisessa kurkkuleikkauksessa Oulussa, eikä se ollut mikään ongelma.”

Rusasen mukaan tarvitaan noin 200 000 asukkaan väestö, jotta sote-alue pystyisi kustantamaan asukkaiden palvelut riittävän tasokkaina ja monipuolisina. Mikäli kussakin sote-alueessa asuisi noin 200 000 ihmistä, niillä olisi saman verran veroeuroja käytössään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Vaikka matka-aika syrjäseudulta keskussairaalaan pitenisikin, jokainen asukas saisi kuitenkin saman tasoisen palvelun riippumatta asuinpaikastaan.

”Jos alueita olisi vain viisi, jolloin kussakin alueessa asuisi nykyisellään 700 000 ihmistä, silloin meillä olisi varmasti rahkeita kohdella kaikkia suomalaisia tasapuolisesti. Esimerkiksi Lapissa olisi saman verran rahaa käytössä kuin pääkaupunkiseudulla.”

Keskittäminen nostaa laatua

Välimatkat keskussairaalaan, yliopistolliseen sairaalaan, synnytyssairaalaan ja ympärivuorokautiseen erikoissairaanhoidon päivystykseen pitenevät sitä mukaa kuin sote-alueiden määrä vähenee. Rusanen muistuttaa kuitenkin, että terveyskeskukset säilyvät lähellä.

Yksi etu erikoissairaanhoidon palveluiden, esimerkiksi vaativien leikkaushoitojen, keskittämisestä on laadun pysyminen korkealla tasolla.

”Leikkauksissa pitää säilyä rutiini. Jos leikkauksia tehdään liian vähän, on todettu, että laadun taso laskee.”

Myös henkilökunnan saatavuus puoltaa harvempaa sote-alueiden verkkoa. Mitä vähemmän alueita on, sitä helpompi vaativan hoidon yksiköihin on saada ammattitaitoista työvoimaa. Lisäksi ympärivuorokautiset vaativat päivystyspisteet tulevat veronmaksajille kalliiksi, Rusanen muistuttaa.

Pitkiä etäisyyksiä lyhennetään jatkossa teknologian avulla.

”Suurin osa ihmisistä varmasti ottaisi mieluummin hoitoa kotiin esimerkiksi skype-yhteydellä lääkäriin kuin lähtisi ajamaan sata kilometriä vastaanotolle. Tämä on vahvasti kasvussa.”

Tutkimustulokset päätöksenteon tukena

Sote-uudistuksesta Rusanen nostaa yhden merkittävän edun esille:

”Tähän asti sairaalainvestoinnit ja remontit on päätetty kuntatasolla tai sairaanhoitopiireissä. Jatkossa investointien tarvetta mietitään laajemmissa alueissa. Ainakin minusta tämä kuulostaa veronmaksajan näkökulmasta hyvältä.”

Vaikka hallitus ei päätynytkään täysin samaan oululaistutkijoiden kanssa, Rusanen on iloinen siitä, että tutkimusapua pyydettiin.

”Koskaan aiemmin ei ole näin tarkkaan laskettu terveyspalvelujen saatavuutta eri muuttujilla. Analyysimme auttavat miettimään sitä, mistä palveluja on järkevintä vähentää, jos on pakko vähentää.”

”Pidän erittäin tärkeänä tätä yliopistojen kolmatta tehtävää tutkimustyön ja koulutuksen lisäksi, jossa olemme vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Tutkimuksemme hyödyttää yhteiskunnallista päätöksentekoa.”

Tähän asti tutkimus on keskittynyt terveyspalveluihin. Jatkossa tutkimusryhmä selvittää sosiaalipalveluiden saavutettavuutta. Sitä varten ollaan jo keräämässä tietokantaa sosiaalipalvelujen vajaasta 10 000 eri palvelupisteestä Suomessa.

Rusasella on jo tässä vaiheessa se käsitys, että sosiaalipalvelujen tuottamisessa olisi paljonkin mahdollisuuksia järkevöittää toimintaa muun muassa peräkkäisiä palveluita ja kuljetuksia yhdistämällä.

Mitä on geoinformatiikka?
Keskeisinä tutkimuskohteina ovat liikenneverkkoihin, saavutettavuuteen, sekä sijainnin ja kulkureittien optimointiin liittyvät kysymykset.

Mitä on paikkatietotutkimus?

• sote-tutkimuksen pohjana toimii tarkka data Suomen tieverkostosta, teiden nopeusrajoituksista ja asukasmääristä neliökilometrin tarkkuudella

• näiden perustietojen pohjalta tutkijat laskivat matkojen pituuksia ja matka-aikoja eri puolilta Suomea eri terveydenhuollon palvelupisteisiin 

• Sitra pyysi tutkimaan palvelujen saavutettavuutta kolmella eri sote-aluemäärällä: 5, 10 ja 15 

• STM:n tutkimuspyyntö lähti oletuksesta, että alueita on 10 - 14, ja tutkijat selvittivät, miten saavutettavuus muuttuu lisäämällä aina yksi annettu alue kerrallaan



Juttu on Oulun yliopiston tiedotuksen julkaisema. Sen on kirjoittanut Raija Tuominen ja otsikkokuvan on ottanut Reijo Koirikivi / Studio P.S.V. 

Sismos Perú – maanjäristystietoa perulaisille

Ke, 12/03/2014 - 14:27 Jari Mäkinen
Laama ja sismos peru

Perun geofysiikan instituutti kertoi maanantaina tiedotteellaan uudesta älypuhelinsovelluksesta, jolla pystyy seuraamaan reaaliajassa lähiseutujen maanjäristyksiä.

Perussa maa järisee käytännössä koko ajan, tilastollisesti päivittäin, joskin suurin osa näistä tärinöistä on sen verran pieniä, että jatkuvaan maanjäristysvaaraan tottuneille perulaisille ne eivät ole mitenkään omituisia. Mutta toisinaan maanjäristykset ovat suurempia – ja joskus ne tapahtuvat merellä, jolloin on aina tsunamivaara. Siksi Perussa on kehitetty hyvä tiedotusjärjestelmä maanjäristyksistä, mihin tämä uusi kännysovellus on erinomainen lisä.

Erityisen kiinnostavaa suomalaisittain tässä sovelluksessa on se, että sen on tehnyt Ossi Väänänen, Otaniemestä vuonna 2004 valmistunut ohjelmistodiplomi-insinööri.

“Eräs inversiomatemaatikkokaverini väitteli Sodankylän geofysiikan observatoriossa parisen vuotta sitten ja kaverin vastaväittäjänä oli tohtori Jorge Chau, silloinen [Perussa sijaitsevan] Jicamarcan radio-observatorion päällikkö”, kertoo Ossi Perusta lähettämässään sähköpostissa.

“No, saunoimme siinä pimeässä syysillassa ja hän kertoi, että maanjäristyksistä reaaliajassa kertova mobiilisofta ja -järjestelmä olisi hyvä olla, ja lupasin tehdä sen huvikseni jos pääsen vastaavasti vierailemaan Perussa radio-observatoriolla. Tein mobiilisoftat ja palvelinsoftat viimeisen parin vuoden aikana.”

Ossin mukaan kyseessä oli ns. pikku homma, eli työmäärä sinällään ei ollut kovin suurin, mutta softat laitettiin vasta nyt levitykseen. Ne ilmestyivät sovelluskauppoihin marraskuun puolivälissä ja niistä tiedotettiin julkisesti nyt toissapäivänä (Android ja iPhone).

Ohjelmistoissa on Perun geofysiikan instituutin maanjäristysdata vuodesta 1964 lähtien ja järistyksiä voi tarkastella esim. kartalla. Ajantasaista tietoa maanjäristyksistä tulee reaaliajassa instituutin mittausjärjestelmästä, joista mobiilisovellukset käyvät hakemassa lähes koko ajan tietoa.

“Ne hyödyntävät alustojensa ns. push-viestikanavaa (iOS-laitteissa Apple Push Notification Service, androidissa Google Cloud Messaging), joka siis on mobiilisoftan kannalta asynkroninen kanava suunnilleen reaaliaikaiseen datan toimittamiseen laitteeseen”, Ossi tarkentaa ja kertoo vaatimattomasti tehneensä kyseisen serveriohjelmiston, joka vastaanottaa instituutin mittausjärjestelmästä tulevia raportteja ja siirtää ne edelleen Applen ja Googlen palveluihin.

Ossi teki siis ohjelmistot harrastuksena, joskin palkkiokseen hän mainitsee sen, että työtä tehdessä hän oppi espanjaa, jonka kirjoittaminen ja puhuminen sujuu häneltä nyt kohtuullisen hyvin. “Se oli hauskaa ja hankkeesta on perulaisille paljon enemmän hyötyä ja iloa kuin itselleni vaivaa.” Päätyönään Ossi on mobiiliohjemistojen tekijänänä IDT Messaging Oy -nimisessä yhtiössä, jonka toimet eivät liity mitenkään maanjäristyksiin. “Tosin työnantajani mielestä tällaiset pro bono -hankkeet ovat hyvä juttu”.

Kuva: Ossi Väänänen Perun geofysiikan instituutin edessä